EKSOOTTISET ELÄINKUIDUT – ALPAKKA

Teksti ja kuva: Teija Alanko

Yksi tekstiileissä käytetyistä luonnonmateriaaleista on alpakkakuitu. Sen voi suomalaisesta näkökulmasta nimetä eksoottiseksi, vaikka se on monille käytössä tuttu, ja vaikka Suomessa myös kasvatetaan nykyään alpakoita. Alpakka (Vicugna pacos) on kuitenkin meiltä katsottuna kotoisin kaukaa, eteläisen Perun Andien rinteiltä, missä sitä on pidetty kuiduntuottajana jo tuhansia vuosia. Kun espanjalaiset valloittajat aikanaan tuhosivat sekä tuon alueen alkuperäisiä asukkaita että heidän kasvattamiaan eläimiä, pakenivat ihmiset alpakoineen korkealle vuoristoon, Altiplanoon. Täällä alpakoista valikoitui ankarammissa olosuhteissa menestyvä rotu. Alpakoita onkin kahta tyyppiä. Suurin osa kuidusta saadaan huacaya-rodusta, jonka turkki on kihara ja pöyheä, lampaanvillamainen. Hienovillainen suri on paljon harvinaisempi rotu, jolla on sileä, pitkinä suortuvina laskeutuva silkkimäinen turkki.

Alpakka voi elää 20-vuotiaaksi, mutta tuottaa kuitua parhaimmillaan vain 10 vuoden ajan. Huacaya-alpakasta saadaan noin 2–5 kiloa kuitua vuodessa eläimen iästä riippuen. Alpakat keritään noin kerran vuodessa. Alpakalla voi olla luonnostaan valkoinen, ruskea tai aivan musta turkki. Niinpä alpakkakuituja saadaan useammassa luonnonvärissä ja lukuisina ruskean eri sävyinä, eikä kuitujen värjääminen ole välttämätöntä. Käsittelemätön ja värjäämätön alpakkakuitu on biohajoavaa, mutta kaikki käsittely värjäyksestä alkaen vähentää kuidun luonnollista hajoamista. Alpakkakuidut ovat pitkiä, pehmeitä, kiiltäviä, joustavia ja kestäviä. Kuitua käytetään puku- ja verhoilukankaisiin, neuleisiin ja asusteisiin, sekä käsityölankoihin.

Peruun, Chileen ja Boliviaan yltävä Altiplanon alue on edelleen tärkeä alpakoiden kasvatuksessa. Perussa eläimiä on arviolta noin 2,5 miljoonaa, Boliviassa 500 000, ja Chilessä ja Argentiinassa yhteensä noin 50 000. Koko maailmassa on arviolta noin 4 miljoonaa yksilöä. Vuonna 2020 alpakkakuitua tuotettiin noin 6000 tonnia. Tuottajista suurin on Peru, noin 80 % osuudella maailmalla käytettävästä kuidusta. Kymmenet tuhannet perheet Perussa paimentavat alpakoita Andien ylängöillä ja saavat kuiduntuotannosta toimeentulonsa. Useimmiten pientilallisten ylläpitämät alpakkalaumat ovat korkeintaan 50 eläimen suuruisia. Valtaosa kuidusta tuleekin vapaasti luontaisessa elinympäristössään laiduntavista eläimistä.

Eurooppaan alpakkakuitua toivat ensimmäisen kerran espanjalaiset. Alpakkalangan kehräystä yritettiin pariin otteeseen Englannissa 1800-luvun alkupuolella, mutta kuitu tuomittiin käyttökelvottomaksi materiaaliksi. Alpakkalangan kutominen kankaaksi onnistui Englannissa vasta kun puuvillaloimet tulivat käyttöön vuoden 1836 jälkeen. Alpakoita alettiin kasvattaa Etelä-Amerikan ohella Yhdysvalloissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa 1980-luvulla. Koska 1980-luvulla perulainen sissijärjestö tappoi suuria määriä alpakoita saadakseen maanviljelijät valtaansa, antoi Perun valtio, säilyttääkseen alpakat, 1990-luvulla lupia viedä eläimiä maasta. Tämän jälkeen vienti kasvoikin voimakkaasti. Suomessa alpakoita on kasvatettu kotieläiminä ja kuiduntuottajina vuodesta 2002 lähtien, ja nykyään täällä on arviolta noin parisen tuhatta yksilöä.

Alpakkaa pidetään muihin eläinkuituihin verrattuna suhteellisen ympäristöystävällisenä. Alpakoiden laiduntaminen ei aiheuta samalla tavalla maaperän kulumista ja eroosiota, kuin kaviollisten lampaiden tai vuohien, sillä alpakoilla on pehmeät polkuanturat, jotka eivät vahingoita maata tai kasvillisuuden juuristoa. Alpakan etuna on myös se, ettei sen turkissa ole lanoliinia, joten sen kuitu voidaan pestä ilman ympäristöä kuormittavia voimakkaita pesuaineita. Alpakat kuitenkin aiheuttavat kasvihuonekaasupäästöjä aivan kuin lampaat ja vuohetkin, vaikuttaen siten osaltaan ilmastonmuutokseen. Alpakkakuidun tuotannon vastuullisuutta voidaan valvoa vapaaehtoisella Responsible Alpaca Standard - eli RAS-sertifikaatilla, jolla pyritään edistämään sekä eläinten että niiden kasvatusympäristön hyvinvointia, kestävää maankäyttöä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Standardi edellyttää koko tuotantoketjun toimivan vastuullisesti.

Lähteet: Kylänlahti 2013; Pylkkänen, Levón & Kankkunen 2021; https://textileexchange.org; https://cfda.com;

https://www.alpacafuente.com; https://www.alpaca.fi; https://en.wikipedia.org/wiki/Alpaca_fiber