Tiina Tiitinen: Ilmiö ja koulukäsityö sopusointua etsimässä

Kirjoittaja: Anna-Mari Raunio

Pohdintoja aiemmin julkaistusta Kuukauden käsityöstä

Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran kesäkuussa 2021 Tekstiilikulttuuriseuran kuukauden tekstiili -kirjoitussarjassa

https://www.tekstiilikulttuuriseura.fi/kuukaudentekstiili2021/kuukauden-tekstiili-2021-kesakuu?newKskPage

Tiina kertoo tekstissään oppilasryhmästä, joka näki sisällissodastamme kertovan musikaalin Tytöt 1918 ja toteuttivat sen vaikuttamina videolle tallennetun tekstiilien valmistusprosessin.

"Tekstiilitöiden tekeminen liittyi sisällissodan ajan tamperelaisten tyttöjen arkeen. Myös musikaalissa käytettiin ompelukoneita ja neuloja. Sodan vastakkainasettelu antaa työlle värityksen. Materiaaleilla voidaan erottaa ja yhdistää aatteita."

Oppilaiden projekti kosketti syvästi, jo aiheensa vuoksi mutta myös koska se näyttää miten käsityön keinoin voidaan työstää vaikeitakin tunteita. Tarina kertoo myös yhdessä tekemisen voimasta ja kokemusten jakamisen tärkeydestä. Tekstiilit ovat konkreetti, kourissa ja käsissä tuntuvat tapa jakaa kokemuksia, olla mukana ja ottaa kantaa.

Korona-aika sai tuhannet ihmiset tarttumaan puikkoihin, koukkuihin ja neuloihin: kun uhka oli tuntematon ja näkymätön, oli suuri tarve tehdä jotakin näkyvää ja käsissätuntuvaa. Käsitöistä jaettiin ennätysmäärä kuvia, niistä keskusteltiin sosiaalisen median kanavilla; suomalaiset ostivat enemmän lankaa neuleisiin kuin islantilaiset lankavalmistajat pystyivät toimittamaan. Me rakennamme ympärillemme pehmeää suojaa omin käsin, kun maailma on turvaton paikka. Käsin tekeminen on hiljainen kannanotto elämän suojelemisen ja vaalimisen puolesta.

Poikkeusaikoina katse kääntyy helpommin ja nopeammin toisiin ihmisiin ja heidän hätäänsä ja tarpeisiinsa. Tästä kertoo aineisto, jota kerätään Ukrainan sodan vaikutuksista käsityön tekemiseen*. Suomen käsityön museon blogissa Itä-Suomen yliopiston tutkijat Sirpa Kokko ja Tarja Kröger kertovat, että käsityö on toiminut konkreettisena auttamisen välineenä. "Ihmiset ovat kertoneet lähettävänsä villasukkia ja muita käsitöitä avustusjärjestöjen kautta sodasta kärsiville. Aineisto myös kuvaa sitä, miten ihmiset ovat ottaneet kantaa sotaan käsityön keinoin." Käsityötä tekemällä on mahdollista käsitellä sodan aiheuttamien tunteita ja vaikka käsityötä tehdään yksin, se liittää tekijänsä laajaan yhteisöön.

Yhteisön ja yhteisöllisyyden voiman huomaa helpommin silloin, kun elämässä on haasteita tai eletään erikoisia aikoja. Käsityön äärellä yhteisiä kokemuksia ja ajatuksia voi turvallisesti jakaa – muulloinkin kuin poikkeusaikoina. Pehmeämmän ja lämpimämmän maailman aikaansaaminen on yhteinen tarve ja tehtävä, kaikkina aikoina.

---

*Kertomuksia siitä, miten Ukrainan sota on vaikuttanut käsillä tekemiseen kerätään edelleen Suomen käsityön museon sivuilla olevalla lomakkeella: https://www.craftmuseum.fi/uutinen/2023-02-23_kertomuksia-ukrainan-sodan-vaikutuksista-kasilla-tekemiseen-kerataan-edelleen