"Kenelle ja miksi?"

Kirjoittaja: Anniliina Omwami

Pohdintoja Tupu Mentun kesäkuussa 2018 julkaistun tekstin pohjalta.

Tupu Mentu pohtii tekstissään tekstiiliprojektejaan esittämällä kysymyksen: "Kenelle ja miksi?". Hän tuo esiin, kuinka motivaatio tekemiseen nousee "käsillä työskentelystä nauttimisesta" sekä "halusta ilmaista itseä". Koen samaistuvani kirjoittajan sanoihin. Nautin, kun käteni saavat tekemistä – oli kyseessä sitten ompelukoneella ompelu tai esineiden korjaaminen. Jo pienestä pitäen ideoita tekemiseen on putkahtanut kuin salaa. Ajatus, tunne tai halu on käsien kautta pyrkinyt välittymään tekeillä olevaan. Välillä kädet eivät ehkä tottele ajatuksia. Kädet hapuilevat ja langat menevät kirjaimellisesti solmuun. Joskus työ jota tekee, alkaa tuntua laimealta, kuten Mentukin kirjoittaa "välillä asiat latistuvat toistoksi tai katoavat mystisesti johonkin". Kuitenkin, vaikka projektit voivat latistua, eivät ne mielestäni koskaan voi tosiasiassa kadota minnekään – päinvastoin – koen, että jokainen aloitettu projekti, idea tai ajatuksen välähdys toimii katalysaattorina jollekin vielä tulevalle, uusille mahdollisuuksille. Ihaninta minusta on, että projektien ei tarvitse olla suureellista, tai taiteellista herättääkseen uuden halun tehdä.

Vastapainona kiireiselle, todella digitaaliselle ja kulutusta painottavalle elämäntyylille, käsillä tekeminen tarjoaa myös mahdollisuuden korjata asioita, itseä ja muita. Löydänkin itseni enenevässä määrin parsimassa ja paikkaamassa omia ja muiden tekstiilejä. Samalla korjattu tekstiili saa kantaa palaa minua mukanaan.

Käsityöprojekti on myös tunteiden ja ajatusten välittäjä. Mentu puhuu, kuinka merkityksellistä on saada palautetta projektin herättämistä tunteista. Itselleni merkityksellisyys ja käsityöprojektin tekemiseen liittyvä motivaatio on vahvasti sidoksissa siihen, kuka on projektini 'kohdeyleisö'. Vaikka käsillä tekeminen tarkoittaa itselleni pääsääntöisesti nauttimista, hetkeen rauhoittumista ja ilmaisua, on se minulle myös keino ilahduttaa muita. Tätä tekstiä kirjoittaessa, kävin mielessäni läpi aiempia ja keskeneräisiä projekteja. Niistä suurin osa on suunniteltu annettavaksi jollekulle, itselleni merkitykselliselle ihmiselle. Käsityöhön välitetty tunne ja ajatus siirtyvätkin näin myös itsestäni muihin, vaikka tekemäni työ ei suoranaisesti näitä tunteita tai ajatuksia kuvastaisikaan.

Kysymykseen "kenelle ja miksi?" ei ehkä olekaan olemassa yksiselitteistä vastausta. Ehkä siinä juuri piilee käsillä tekemisen voima. Tekstiiliprojektit, mitkä vain projektit, on jaettavia, tai vain täysin omia. Motiiveja tekemiseen on yhtä monta, kuin on tekijöitäkin, eikä oikeaa tai väärää vastausta ole. Rakkaus tekemiseen, halu välittää itse tekemisen iloa sekä mahdollisuus ilahduttaa muita ovat kuitenkin minulle isoin sytyke tarttumaan käsitöihin aina uudestaan ja uudestaan.