Pohdintaa tekstiilien herättämistä muistoista Inga Pihlhjertan ja Merja Rädyn kirjoittamien Kuukauden tekstiili -kirjoitelmien pohjalta

Kirjoittaja: Anu Kaukola

Pohdintaa tekstiilien herättämistä muistoista Inga Pihlhjertan ja Merja Rädyn kirjoittamien Kuukauden tekstiili -kirjoitelmien pohjalta.

Monet tekstiilit ovat meille rakkaita. Niihin on kytkeytynyt monta tarinaa ja ne tuovat meille muistoja läheisistämme ja rakkaista hetkistä. Emme halua luopua tekstiileistä, vaikka ne olisivat jo hyvinkin kauhtuneita. Kaivelemme ne välillä kaapista, koskettelemme niitä ja muistelemme meille merkityksellisiä ihmisiä ja tapahtumia. Kerromme niitä myös seuraaville sukupolville. Näin tekstiilit ovat välikappale tarinoiden jatkumossa. Meille merkitykselliset tekstiilit voivat jatkaa elämäänsä myös uusina tekstiileinä, jolloin ne saavat uuden elämän ja pääsevät jälleen muiden ihailtavaksi.

Inga Pihlhjerta kirjoittaa ensimmäisestä tilkkutyönä tekemästään torkkupeitosta. Siihen hän on ommellut muistonsa matkastaan Thaimaahan, kummitytöistään kukkamekoissaan, opiskeluajan juhlasta sekä monista muista muistoista vuosien varrelta. Toisaalta torkkupeittoon on kytkeytynyt rakkaita muistoja myös siltä ajalta, kun hän on peittoa tehnyt. Torkkupeitto löysi paikkansa sohvan päädystä ja tuo siinä mieleen monet mukavat muistot "Sweet memories", kuten Inga on peittonsa nimennyt. https://www.tekstiilikulttuuriseura.fi/kuukaudentekstiili2021/kuukauden-tekstiili-2021-maaliskuu?newKskPage

Merja Räty kertoo tarinan aviomiehensä isovanhempien punavalkoruudullisesta astiapyyhkeestä. Siinä oli repeytymiä ja reikiä eikä se enää palvellut alkuperäisessä tehtävässään. Merja kirjoittaa kuvaavasti, että vanhat tekstiilit ovat aina puhuttelevia. Tämän pyyhkeen puhe oli sen verran äänekästä, että se ei kauhtuneesta ulkomuodostaan huolimatta ollut päätynyt rievuksi, vaan pääsi kaappiin odottamaan tulevaa. Sen tulevaisuus oli päästä teokseksi Parsittu ja paikattu –näyttelyyn. Nyt se kertoo mikrohistoriaa sekä hänen että hänen miehensä suvuista. https://www.tekstiilikulttuuriseura.fi/kuukaudentekstiili2021/kuukauden-tekstiili-2021-tammikuu?newKskPage

Minulle yksi tärkeimmistä käsitöistä on kirjontatyö, jonka tein vuonna 2018. Osallistuin Lahden kansanopiston järjestämälle Kirjonnan mestarikurssille. Kokoonnuimme parin vuoden aikana useina viikonloppuina tutustumaan erilaisiin kirjontatekniikoihin. Tein kurssin päätteeksi teoksen Onnellinen kesäpäivä. Se on kuva äitini kotitalosta, jossa olen viettänyt kesiä koko elämäni. Myös omat lapseni ovat viettäneet siellä kesänsä. Isoveljestäni ja minusta on otettu kuva talon portailla 1970-luvun alussa. Isoveljelläni on lehti kädessä. Sattumalta myös omista lapsistani on kuva samaisilta portailta ja pojallani on myös lehti kädessä. Siirsin nämä kaksi kuvaa kankaalle ja aloin rakentaa oman sukuni mikrohistoriaa sen ympärille.

Kirjontatyöhöni kytkeytyy paljon mukavia ja haikeita muistoja. Yksi tärkeimmistä muistoista on muisto äidistäni, joka kuoli melko nuorena. Äidilläni oli keltainen huivi, jossa oli valkoisia palloja. Hän käytti sitä usein päänsä suojana. Tätini oli säästänyt tämän huivin. Hän antoi sen minulle, kun tyttäreni syntyi. Huivi oli useat kerrat hänen päässään, vaikka oli jo silloin melko kauhtunut. Löysin huivin kätköistäni aloitettuani tehdä kirjontaa. Nyt se on kertomassa omaa tarinaansa talon lautaseinässä.