Huopateoksia

Kirjoittaja: Leena Aaltio

Olen Leena Aaltio Espoosta. Työskentelen taiteen keskellä taidemuseon alati eläväisessä arjessa. Siellä on vierähtänyt viimeiset 15 vuotta. Opiskelin tekstiilityönopettajaksi yli 40-vuotiaana työskenneltyäni lastentarhanopena siihen asti, mutten siis jäänyt lopulta tekstiilialallekaan, vaan tämä taidemuseo EMMA imaisi minut kokonaan. Vapaan sivistystyön opettajana ehdin mm. kehittää huopaneulatekniikkaa ja sen opetusta. Kursseilla työstettiin niin isoja persoonallisia joulutonttuja kuin eläinhahmoja ja muita projekteja vuodesta toiseen innolla.

Kuulun muutamaan taideyhdistyksen, jotka pitävät yllä omaa taidetekstiilitekemistäni. Tekstiilit ovat siis elämässäni nykyisin harrastus, mutta odotan kyllä eläkeaikaa, jolloin olisi rauhaa eri tekniikoiden tutkimiseen, kokeiluun ja yhdistämiseen, jotka ovat minusta mitä mielenkiintoisinta työtä. Ehkä silloin syntyy se suuri työ, jonka tekemisestä olen haaveillut. Tosin nykyisin uskon, että itse voin synnyttää ison teoksen vain pala palalta, mutta onko se olennaista, monestako palasesta kokonaisuus koostuu? Niinhän tilkkutyökin syntyy!

Huopatyöt ovat olleet 20 vuotta ilmaisuni väline, johon on yhdistynyt mm. kirjontaa ja värjäystä - olen aina ollut miltei kaikenlaisista tekniikoista kiinnostunut ja innokas kokeilija. Useimmat työt ovat luonnosten ja kokeilun asteella –käyn melkoisen ajatus-hylkäys -prosessin lävitse ennen kuin teen oikeasti jotain loppuun asti, sen vuoksi materiaalivarastot ovatkin elämää suuremmat. Paljon ajatuksia ja ideoita – vähemmän toteutusta.

En todellakaan ole kovin tuottelias, mutta Filtin, Suomen huopayhdistyksen näyttelyiden myötä joitakin teoksiani on kotiutunut jopa Italiaan, Saksaan ja Englantiin näyttelyissä myynnin myötä. Huopaosaamista olen kehittänyt paitsi itseopiskellen myös valmistuen huovuttajaksi (tekstiilialan ammattitutkinto) yli 50-vuotiaana. Tuon ikäni esille kannustaakseni muitakin ajan puutteessa eläviä, ettei unelmien toteuttaminen ole koskaan liian myöhäistä.

Olen deadlineihminen johtuen ansiotyöstä ja luonnossa liikkumisen priorisoinnista palautumisena. Viime vuosien kaikki teokset olen tehnyt vain näyttelyitä varten. Vuosittain tulee tosin osallistuttua useisiin yhteisnäyttelyihin, ja olen myös saanut rakentaa ja suunnitella ripustuksia vuosien ajan. Tulevaisuuden toiveena siintelee yhä ikioma näyttely. Unelmiahan on hyvä olla.

Kiitos, että halusit tutustua minuun ja töihini