RAIJAN HUOVUTETTU TALVITAKKI

Kirjoittaja: Raija Sirviö

Ajatus itse tehdystä talvitakista syntyi Rovaniemellä napapiirin myymälässä. Katon rajassa roikkui ruskea huovutettu takki. Se oli kukkarolleni aivan liian kallis, mutta kaunis se oli. Otin siitä kuvan muistoksi. Voisikohan sellaisen tehdä itse?

Olin aiemmin tehnyt hahtuvalangasta villatossuja. Niiden valmistaminen on helppoa. Tehdään vain suuri tossu ja kutistetaan se huovuttamalla pesukoneessa. Ongelma on langan huopuminen. Eriväriset hahtuvat kutistuvat erimääriä, joten jokainen väri täytyy kokeilla erikseen, kuinka se huopuu. Mitä enemmän väri poikkeaa alkuperäisestä villan väristä ts. mitä enemmän lankaa on käsitelty, sitä vaikeampaa huopuminen on. Samoin myös pesukone ja lämpötila, jolla huovutetaan, vaikuttavat lopputuotteen kutistumiseen. Koetilkkuja tekemällä ja mittaamalla ennen ja jälkeen huovuttavan pesun saa laskettua
kutistumisprosentin tietylle värille. Helppoa?

Heitin ajatuksen takista moneksi vuodeksi. Kehrääjien Killan retkellä Viron Setumaalle oli ensimmäinen vierailukohde Aade Lõng – lankakehräämö Raasikussa. Lankakehräämössä tutustuimme langan valmistamiseen. Kehräämön myymälässä huomasin välittömästi siniset liukuvärjätyt hahtuvalangat. Erityisesti mitään harkitsematta ostin lähes koko myynnissä olevan erän. Niistä tuli valtava muovikassillinen.

Jo matkalla älysin, että minun täytyy saada itselleni sopivat kaavat takkia varten. Yksi mahdollisuus olisi valmistaa huovutettu
kangas ja leikata siitä kaavoilla sopivat palat. Laskelmat osoittivat, että lankaa oli kuitenkin niin vähän, että mahdollisiin hukkapaloihin ei ollut varaa. Minun piti valmistaa takin osat niin, että ne vastaisivat huovuttamisen jälkeen mahdollisimman hyvin takin lopullisia kaavoja. Nurmijärven kansalaisopiston opettaja Elina Iisakkila valmisti minulle lopulta normaalikokoiset
kaavat. Varmuuden vuoksi valmistin lakanakankaasta sovitustakin ja se sopi hyvin.

Lajittelin liukuvärjätyt langat neljään eri väriluokkaan, vaalean siniseen, siniharmaaseen, keskisiniseen ja tumman siniseen. Testeissä osoittautui, että langat huopuivat hyvin ja väri ei vaikuttanut huopumiseen.

Laskelmien jälkeen totesin, että kaavaa pitää suurentaa 43 %. Silloin kappale kutistuessaan 30 % vastaa kaavan kokoa. Kopiointiliikkeessä oli käytössä niin suuria papereita, jotta sain kaavat suurennettua sopivan suuruisiksi hartioiden seudulta, helmaahan pystyi jatkamaan ja teippaamaan helposti.

Kappaleet neuloin kahdenkertaisella hahtuvalangalla. Niin sain myös värin liukumaan joustavasti. Neulominen kesti neljä kuukautta. Taskun suihin ja kauluksen reunaan tulevat hapsut virkkasin. Lopullisessa työssä ei huomaa, onko työ virkattu vai neulottu, varsinkin jos oma työskentelykäsiala on löysähkö. Lankakin loppui kesken. Onneksi sain suostuteltua serkkuni myymään minulle sen erän, jonka hän oli ehtinyt Raasikussa ostaa ennen minua

Kappaleet huovutin kotona pesukoneella 30 asteen pesussa. Ne sitten venytettiin kuivumaan kaavojen mukaisesti. Kaikista alkuvalmisteluista huolimatta jotkut kappaleet huopuivat liikaa, ja niitä piti lähes väkivalloin venyttää sopimaan kaavoihin.
Vanhanaikaiset pulsaattoripesukoneet olisivat huovutukseen parhainten sopivat. Siinä voi kesken pesun nostaa koneesta huovutettavan vaatekappaleen ja tarkastella kuinka paljon kappale on huopunut. Oma automaattipesukoneeni ei juuri päästä näpelöimään pyykkiä kesken ohjelman.

Kappaleista tuli paksut. Niiden ompelu yhteen perinteisellä yhdyssaumalla ei onnistunut, koska saumasta tuli silloin liian paksu ja tönkkö. Kappaleiden yhteen ompeleminen onnistui laittamalla kankaat päällekkäin ja käsin ompelemalla saumamerkintöjä noudatellen päältä yhteen. Hihakin vain törkättiin paikoilleen ja ommeltiin olkapuolelta paikoilleen. Yritin huovuttaa saumojen liitoskohtia yhteen, mutta kangas ei juurikaan huopunut enää käsikonstein. Vuoriksi valitsin tavallisen vuorisilkin.

Takki on lämmin, liiankin lämmin, mutta kova tuuli tunkeutuu takin lävitse. Tuulenkestävä vuori olisi tehnyt takista vieläkin kuumemman. Vain harvoin sää sallii takin käytön, kauppakeskuksissa tai muissa sisätiloissa liikkuminen ei kerta kaikkiaan onnistu tämä takki päällä.

Tällä tekniikalla takin valmistaminen vaatii pitkää pinnaa, kärsivällisyyttä ja ongelman ratkaisukykyä. Ja prosenttilasku tulee olla hallussa.